Rustiikkinen keittiösaareke, valurautaiset kierreportaat ja kruunupäinen kaakeliuuni – tältä näyttää Asuntomessualueen tiilitalossa 5000 työtunnin rajapyykillä

Aurinko paistaa jokirannan tuntumassa komeilevan Bunkkerin ruutuikkunoista sisään koko keväisellä mahtipontisuudellaan. Valo leikkii savimaalipinnan saaneilla seinillä ja kutittaa kaakeliuunin kylkeä.

Asuntomessualueen helmi – Shellin entinen asuin- ja autovajarakennus – on heräämässä uuteen kukoistukseen. Hengen taloon puhaltaa vanhan rakennusperinteen vaalija, porilainen entistäjä Juha Heino – hanslankarinaan koko joukko alan ammattilaisia ja innokkaita talkoolaisia.

Katso makupalat viidentonnin talolta. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Shellin talon tarina alkaa 1930-luvun lopulla. Vuosikymmenien saatossa rakennus pääsi rapistumaan, mutta asuntomessujärjestäjät halusivat säilyttää sen alueen kuriositeettina. Talo myytiin 5000 eurolla ja reunaehdolla, että talon tulee olla tikissä messuihin mennessä.

Shellin tiilitalo rakennettiin aikoinaan hitaasti, huolella ja kovalla rahalla. Tällaisissa projekteissa kustannukset eivät olleet ongelma, vaan materiaaleihin ja työvoimaan satsattiin. Piirustukset on tehty Shellin pääkallopaikalla Englannissa. Heino ei olisi yhtään ihmeissään, jos jossakin saarivaltion kamaralla olisi Porin rakennuksen identtinen kaksonen.

Ensinäkymä oli karu, mutta toivoa antava. Osa ikkunoista oli pommitettu kivillä rikki ja sisällä risteili lintuja, pesiäkin löytyi kymmenkunta. Heino kuitenkin uskoi, että talo on kunnostettavissa. Se ei haissut homeelta eivätkä rakenteet olleet kärsineet.

Perinnerakentajan huomio kiinnittyi heti aluksi talon yli 60-senttisiin, kahden tiilen seiniin ja puoli metriä vahvaan pohjalaattaan, jonka välissä on piki ja vahvat raudoitukset.

Ikkunat ovat alkuperäiset ja niitä on paljon. Ne oli aikoinaan maalattu umpeen, ja osa irtosikin vasta kovilla otteilla. Muutamat pokat taas olivat päässeet alaosastaan kostumaan ja mätänemään. Viat korjattiin ja kaikki ikkunat saivat uuden, ehon maalin.

Ikkunoiden salvat olivat umpiruosteessa, mutta kunnostamalla ne ovat taas kuin uudet. Myös talon alkuperäiset ulkolamput posliinikantoineen heräävät uuteen eloon.

Ilmastointiluukku. Porin asuntomessujen kohde 16 eli Bunkkeri. Kuva: Tomi Glad
Ilmastointiluukku. Porin asuntomessujen kohde 16 eli Bunkkeri. Kuva: Tomi Glad

Perinnerakentaja on painovoimaisen eli luonnollisen ilmanvaihdon ylin ystävä. Ilma tulee sisään ilmanvaihtoventtiilistä ja poistoilma häipyy samanlaisesta, mutta ylempänä sijaitsevasta venttiilistä taivaan tuuliin. Tiilitalossa venttiileitä eli räppänöitä riittää – jokaisessa huoneessa on sekä tulo- että menoventtiili. Hormeja on 26 ja piippuja kaksi.

–      Vanhat räppänät puhdistettiin ja maalattiin uudelleen. Onneksi kaikki olivat tallessa ja ehjiä. Muutama tuuletusluukun ketju on vielä hakusessa.

Ulko-ovet on rakennettu vanhan mallin mukaan. Ne ovat Asko Välinevan puusepäntyönnäyte. Apua ja vinkkejä ovat matkan varrella antaneet myös monet muut perinne- ja korjausrakentajat.

Ensimmäistä, sisääntulokerrosta hallitsee suuri keittiö. Tilassa olleet kolme huonetta, keittiö ja kolme komeroa saivat väistyä ja väliseinät purkamalla saatiin iso yhtenäinen tila. Taloon ei tule tapettia, vaan seinät on rapattu, hiottu ja maalattu. Lopullinen silaus saadaan hengittävällä, seinärakennetta kunnioittavalla ekologisella savimaalilla. Kellarikerroksen seiniin tulee kalkkimaali.

Kakluuni keskikerroksessa. Porin asuntomessujen kohde 16 eli Bunkkeri. Kuva: Tomi Glad
Kakluuni keskikerroksessa. Porin asuntomessujen kohde 16 eli Bunkkeri. Kuva: Tomi Glad

Kaakeliuuni on koottu neljästä eri uunista ja ”kootut teokset” on muurattu paikoilleen tulevan oleskelukeittiön lämmönlähteeksi ja tunnelman luojaksi. Luunvaalea, antiikkinen kaakeliuuni yltää lähes kattoon asti, ja sen huipulla keikaroi komea kruunu. Talon pääasiallinen lämmönlähde on kaukolämpö.

Talossa oli vierailuhetkellä menossa keittiön saarekkeen muuraaminen. Näyttävä punatiilisaareke sai paikalla pikabetonista valetun kannen, joka värjättiin tummalla rautaoksidipigmentillä. Keittiön miehenkorkuisen astiakaapin takaseinä on käsin lyötyä tiiltä ja hyllyt leveää riihilankkua.

Pääportaikon askelmat ovat näyttävää graniittia, ja käsintehdyt puukaiteet saavat pintaansa mustan maalin. Heino käyttää kohteessa pääasiassa perinnemaaleja.

Yksi katseenvangitsija on katonrajassa. Huoneita kiertävät vanhan mallin mukaan valmistetut kipsilistat. Perinteiset kipsirosetit koristavat kattoa valaisimien kohdilla. Osa roseteista on bongattu Uudestakaupungista, osa Satakunnan eri puolilta.

Yksi näyttävä elementti odottaa vielä kokoamistaan. Valurautaiset kierreportaat ovat osissa, mutta niiden paikka on jo katsottuna. Rautarappuset vievät aikanaan keittiöstä yläkertaan, johon rakentuu kaksi makuuhuonetta, wc- ja suihkutilat sekä autovajan päälle aukeava terassi. Pohjakerrokseen tulevat tekninen tila, sauna ja pesuhuone sekä kodinhoitotiloja.