Kurjen tilan vapaaehtoistyöntekijät ovat tulleet töihin Euroopan unionin vaihto-opiskelijaohjelma Erasmuksen alla olevan eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kautta. Kurjen tilalla projektin tarkoitus on elävöittää ja kansainvälistää maaseutua, kehittää yhteisöllisyyttä ja lisätä ekokylien tunnettuutta.

Ekokylien elämästä on paljon ennakkoluuloja ja stereotypioita, joista osa pitää jossakin määrin paikkansakin kuten yhteisöllisyys, luonnonläheisyys ja omavaraisuuteen pyrkiminen. Mutta aivan kaikki stereotypiat eivät pidä paikkaansa, sanoo Mattila.

– Toisinaan luullaan, että me täällä ekokylässä olemme aina harmonisesti samaa mieltä, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme kaikki perheet keskenämme todella erilaisia, ja ihmiset ovat useinkin eri mieltä – ja saavatkin olla.

Ekokyliä varten on kehitetty kansainvälisesti työkaluja, joilla ratkoa arjen haasteita.

– Meidänkin kylässä mietitään meille parhaita käytäntöjä konfliktien välttämiseen ja hoitoon sekä päätösten tekemiseen. Olemme Suomen edustajana Erasmus-rahoitteisessa CLIPS-hankkeessa, jossa pyritään löytämään työkaluja kestävän kehityksen hankkeiden sosiaalisiin haasteisiin.

Myös SKEY eli Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry on mukana Kurjen tilan yhteistyökumppanina testaamassa ja luomassa uusia menetelmiä sekä levittämässä tietoa projektin tuloksista.

Tanskassa ekokylät ovat jo valtavirtaa

Ekokyliä yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa luonnonmukainen elämäntapa, omavaraisuus, kestävä kehitys ja yhteisöllisyys. SKEY:n eli Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry:n puheenjohtaja Pauliina Helle kertoo, että Suomessa on noin parikymmentä ekoyhteisöä, joista kylämäisiä ovat Kurjen tilan lisäksi muun muassa Livonsaaren ekokylä Naantalissa, Mänttä-Vilppulan Katajamäki, Inkoon Solbacka sekä Linnanniittu Nummelassa.

– Monissa Euroopan maissa on satojen, ellei tuhansienkin ihmisten ekokyliä, mutta Suomessa sekä ekokylät että -yhteisöt ovat pienimuotoisia. Esimerkiksi Tanskassa lainsäädäntö suorastaan kannustaa ekokylien perustamiseen ja usein ekokylän paikka merkitään jo valmiiksi kaavaan, Helle kertoo.

Hänen mukaansa tietyistä yhteisistä nimittäjistä huolimatta ekokylät ovat varsin erilaisia keskenään.

– Monella voi olla mielikuva, että ekokylät ovat kaikki samanlaisia, mutta kyllä ne ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Maailmalta löytyy ekokyliä joissa on pitkälle viety yhteistalous, joka perustuu yhdessä pyöritettävään yritystoimintaan ja korkeaan omavaraisuuden asteeseen.

– Jotkin ekokylistä ovat co-housing yhteisöjä joissa pienten henkilökohtaisten huoneistojen lisäksi käytetään paljon yhteisiä tiloja. Toisaalta voi olla sellaisia, joihin liittyminen vaatii taloudellista valmiutta maksaa reilun suuruinen osuusmaksu ja rakennuttaa oma talo, jonka ympärillä voi olla reilukin yksityinen pihapiiri, eikä vuorovaikutus naapureiden kanssa ole päivittäistä, Helle kertoo.

Päätöksenteko yksi suurimmista haasteista ekokylissä

Pauliina Helle sanoo sosiaalisen vuorovaikutuksen olevan se, johon ekokylähankkeet useimmiten tyssäävät.

– Omaa ekokylää voi lähteä perustamaan monia eri reittejä, joista kenties varmimmin menestyvä on se, että panostaa alusta lähtien sosiaalisiin suhteisiin eikä jätä niitä käytännön järjestelyjen jalkoihin. Porukan ei tarvitse olla niin sanotusti samanhenkistä, kunhan kommunikaatio pelaa ja visio projektin suhteen on yhteinen. Suurin kompastuskivi on yleisimmin se, että vuorovaikutuksessa menee jotakin pieleen: ei löydy välineitä tehdä päätöksiä yhdessä rauhanomaisesti, eikä ymmärretä toisten toiveita ja huolenaiheita, Helle sanoo.”

Hän suositteleekin ekokylään halajavan aloittavan yhteisöllisyyden opettelulla.

– Nykyään on olemassa paljon menetelmiä ja työkaluja siihen, miten yhteisöä voi ylläpitää ja rakentaa. Esimerkiksi päätöksentekoa kannattaa pohtia etukäteen, että miten mahdollistetaan tasavertaisuuden toteutuminen vai onko projektilla kaikkien hyväksymä johtohahmo, jonka sana saa painaa enemmän kuin toisten. Jos valtasuhteista ei puhuta avoimesti tai konflikteihin varauduta etukäteen, voi olla, että osa kylään tai yhteisöön tulevista ihmisistä ylikuormittuu samaan aikaan kun osa jää taustalle, eikä sitoudu toimintaan.

Ekoyhteisöjä halutaan myös kaupunkeihin

SKEY kuuluu osana globaaliin Global Ecovillage Networkiin, josta yhdistys saa tietoa ja ideoita ekoyhteisöjen kehittämiseen Suomessa.

– Maailman ekokyläverkosto tukee myös aloitteita siitä, että ekoyhteisöjä perustettaisiin myös kaupunkeihin, eli yhteisön ei siis tarvitse aina olla maaseudulla.

Helle arvelee maaseudun ekokylien suosion nousevan entisestään lähivuosina, sillä ekokylässä toteutetaan monia tämän päivän trendejä yhteisöllisyydestä ekologisuuteen.

– Ihmiset ovat enemmän ja enemmän heränneet tiettyihin ongelmiin, joita nykyinen maailmanmeno on tuonut tullessaan. On huomattu, että yksinäisyys tuo mukanaan sairautta, ja ihmiset kaipaavat yhteyttä toisiin ihmisiin ja luontoon. Kuitenkin siteet maaseudulle ovat monilla katkenneet samalla kun maaseudut ovat autioituneet.

 – Monellehan se voisikin olla unelma, että pääsisi asumaan ekokylään sen sijaan, että muuttaisi esimerkiksi yksin maalle. Monien siteet maaseudulle ovat katkenneet, mutta ekokylään muuttaessa yhteisö olisi siinä jo valmiina.

Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Sanna Pietiläinen, MTV.