Fillaripianisti Aarno Paakkari ajelee fillaripianonsa kanssa messuilla muutamana päivänä ja viihdyttää messuväkeä soitollaan. Pyörän ja pianon yhdistelmä on toisaalta uusi keksintö ja toisaalta taas sen juuret ovat 1930-luvun Vaudeville-teatterissa.

– Pianofillari on orimattilalaisen Paul-Henrik Pyrännön rakentama. Polkupyörän alkuperäisestä rungosta ei jäänyt paljoa jäljelle ja pianohan on lastenhuoneen pieni piano, valottaa Paakkari kulkuneuvonsa taustoja.

Fillaripianisti on ennen messuja käynyt ilostuttamassa ihmisiä soitollaan muun muassa Berliinissä, jossa vastaanotto oli miehen mukaan mahtava.

– Messuilla ajelen pianon kanssa ja viihdytän ihmisiä soitolla ja juttelen niitä näitä. Saatan välillä pysähtyäkin soittelemaan. Ajaminen ei ole vaikeaa, mutta tiukassa paikassa saattaa kappale vaihtua yhtäkkiä toiseen, Paakkari naurahtaa.

Fillaripianisti luonnehtii musiikkilajiaan vanhaksi jazziksi ja kappaleet ovat sellaisia, jotka jokainen on varmasti joskus kuullut. Toiveitakin saa esittää.

– Ja toiveita myös toteutan. Kun ihmiset kuulevat, millaista musiikkia soitan, niin samantyylisiä kappaleita käydään myös toivomassa. Ei muuta kuin hymyä huuleen ja tervetuloa kuuntelemaan, Paakkari sanoo lopuksi.