Elisa Tikkanen on tehnyt roskalavalöytöjä jo kaksi vuosikymmentä. Roskalavoja kannattaa kiertää ajan kanssa ja avoimin mielin – mutta järki päässä.
Aina välillä kuulee uskomattomia tarinoita roskalavoilta poimituista design-huonekaluista. Löytöjä taivastellaan ja löydön tehneen käsittämätöntä tuuria ihmetellään.
Harvemmin roskalavalöytöjä kuitenkaan tehdään aivan sattumalta. Roskalavaharrastajat kuuluvat usein Facebook-ryhmiin, joissa ilmoitetaan taloyhtiöiden ja yritysten pihoista bongatuista lavoista. Esimerkiksi Roskalava HKI -ryhmässä on tällä hetkellä 33 000 jäsentä.
Vantaalla asuva Elisa Tikkanen on kiertänyt roskalavoja jo 20 vuotta. Vantaalle muutettuaan harrastus on hiipunut, mutta Helsingissä asuessaan Tikkanen löytöretkeili lavoilla useinkin. Tällä hetkellä Tikkanen keskittyy pääosin kirpputoreihin ja on kirjoittanut aiheesta kirjankin. Kirppareiden kuningatar – Näin teet rahaa vaatekaappisi aarteilla (Atena) ilmestyi elokuussa.
– Mahdollisimman laadukasta, mahdollisimman halvalla, Tikkanen tiivistää kulutusideologiansa.
Tikkanen hankkii uutena vain varmasti laadukasta ja pitkäikäistä. Pääosin hankinnat ovat kuitenkin kierrätettyjä.
– Ettei ainakaan minun takiani tähän maailmaan tehtäisi enää uusia tavaroita.
Elisa Tikkanen.
Designia roskiksesta
Tikkanen kuuluu kadehdittuun ihmisryhmään, joka todella on tehnyt tuhansien eurojen arvoisen roskalavalöydön. Hänen maunulalaiselta roskalavalta pelastamansa Ornäsin Siesta-tuoli maksaa uutena 3500 euroa.
– Olen löytänyt myös Artekin tuolit 406 ja 69, Tapiovaaran Domuksen sekä erilaisia ryijyjä kuten Leena-Kaisa Halmeen Kätketyn aarteen. Kerran löysin Artekin kokonaisen pöytäryhmän, mutten tarvinnut sitä itse. Vinkkasin siitä lavalle tulleelle tytölle, joka sitten iloisesti raahasi pöydän ja tuolit kotiinsa.
Eikä roskalavaharrastus ole vain designin metsästämistä. Tikkanen on vienyt kotiinsa paljon muutakin tavaraa, kuten valaisimia ja käsitöitä.
– Liikuttavimpia löytöjä ovat olleet vanhat valokuvat ja kesken jääneet käsityöt. Käsitöitä ei oikein pidetä arvossa Suomessa eikä niitä aina pidetä säilyttämisen arvoisina. Olen vienyt kotiin vanhoja kirjailtuja liinoja, ristipistotöitä ja gobeliineja, joiden tekijä on selvästi ollut taitava, mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kesken. Niissä on jotakin tavattoman liikuttavaa.
Miten aloittaa?
Roskalavaharrastuksesta kiinnostuneen kannattaa ensi töikseen liittyä lähialueensa Facebook-ryhmiin, joissa lavoista tiedotetaan.
– Parasta on tietysti löytää lavat ennen kaikkia muita. Kun joku kertoo lavan sijainnin Facebookissa, ei mene kauan, että se on tyhjä. Kannattaa siis pitää silmät auki. Jos omassa naapurustossa on tulossa talkoita tai putkiremontteja, ne voivat tietää roskalavoja.
Todellisten löytöjen tekeminen vaatii myös aikaa, avoimuutta ja aktiivisuutta. Lavalle pitää lähteä silloin, kun siitä tiedotetaan, sillä myöhemmin on liian myöhäistä.
– Tässä harrastuksesa pitää tarttua mahdollisuuksiin, kun ne sattuvat kohdalle. Itse olen jäänyt bussista ennen omaa pysäkkiäni, jos olen nähnyt roskalavan. Aikoinaan Helsingissä sinkkuna asuessani saatoin lähteä viikonloppuisin löytöretkille. Siihen saa kytkettyä mukaan kaikkea oheistoimintaa.
Tiedosta riskit
Roskalavalla kannattaa pitää järki päässä, vaikka ilmainen tavara houkkuttelisikin. Esimerkiksi sähkötarvikkeiden kunto pitäisi tarkistaa ennen niiden käyttöön ottamista. Sateessa kastunut elektroniikka voi olla syytä jättää lavalle.
Puhutuin roskalavariski on kuitenkin luteet. Tikkanen ei koe, että riski luteiden kotiin tuomiseen olisi valtavan suuri.
– Olen tehnyt tätä 20 vuotta enkä ole törmännyt luteisiin. Huolellisuutta ja varovaisuutta kannattaa kuitenkin ehdottomasti noudattaa. Ludelavojen pitäisi olla merkittyjä, mutta tietysti kannattaa aina silmäillä yleisesti, millaista tavaraa lavalla on ja missä kunnossa se on. Itse aina haistelen, ettei tavara haise homeelle eikä eläimille, koska olen allerginen. Kerran löysin todella hyvästä nahasta tehdyt saappaat, mutta ne haisivat homeelta, joten jätin ne lavalle.
Tikkanen kehottaa roskalavaharrastajaa olemaan huolellinen mutta kuitenkin avoin. Ilmainen ei aina tarkoita huonoa. Lavoilta voi löytyä aivan kelvollista tavaraa.
– Hyvän tavaran roskalavalle heittämiseen voi olla monia syitä. Se voi olla esimerkiksi omaisen kuolema, ulkomaille muutto tai konmarittaminen. Kaikki eivät jaksa tai ehdi myydä tavaroita tai edes selvittää, onko niillä arvoa.
Roskalavaharrastajan kannattaa olla kiinnostunut tavaroiden kunnostamisesta, sillä usein niiltä löytyy pikkuvikaista tavaraa.
– Kierrätyskeskukset ja kirpputorit edellyttävät, että sinne tuotavat tavarat ovat ehjiä. Siksi roskalavoille voi päätyä esimerkiksi design-tuoleja, joista puuttuu jalka tai joiden maalipinta on hilseillyt. Löysin kerran erään Artekin tuolin, jota oli selvästi pidetty ulkona. Kunnostin sen, mutta ei siitä uudenveroista tullut eikä se kelpaisi myyntiin. Se on kuitenkin ollut käytössä vuosia ja istun siinä edelleen.
Tietoa yhteisöistä
Monet tonkivat roskalavoja omaksi ilokseen, eivät jälleenmyynnin toivossa. Siltikin on mukava tietää, onko löydöllä arvoa. Mistä siis tietää, onko lavalta kotiin roudattu huonekalu designia?
– Se ei ole niin helppoa kuin vaatteiden kohdalla. Huonekalujen tunnistaminen on haastavampaa. Parhaiten tieto karttuu kiinnostuksesta: lehtiä ja kirjoja lukiessa ja museoita kiertäessä.
Huonekaluista ei useinkaan löydy leimoja, jotka kertoisivat suoraan merkin ja mallin.
– Täytyy tietää, mitä esimerkiksi Laukaan puun leima tarkoittaa. Tapiovaaran Pirkka-tuoleissa kun ei lue pohjassa Tapiovaara vaan siellä voi lukea nimenomaan Laukaan puu.
Tunnistusapua saa myös designiin erikoistuneista Facebook-ryhmistä.
– Keräilijät ovat siitä mukavaa porukkaa, että he kyllä jakavat tietoa. Ei tosin aina oikeaa, sekin kannattaa aina muistaa.
Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Irene Naakka, MTV.
Mikä on paras messutalo?
- Osallistu Suomen Asuntomessujen varjoäänestykseen ja samalla kilpailuun
