(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6)
Lokakuun 22. päivä oli vuorossa laminaattien, ovien ja saunan lauteiden sisään kantaminen. Oltiin siis jo lähellä valmistumista.
Aika iso pino ovia näin pieneen taloon oli tulossa.
Saunan lauteet toivat taloon miellyttävän tuoksun pitkäksi aikaa.
Pikapikaa meille ilmaantui lattia.
Lattia-asentaja oli siisti mies.
Rakennustarkastaja Joonakin kävi katsomassa, että työn jälki kelpaa.
Vastuullisten tehtäviensä ohella Joona juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä nakki-maksalaatikkokakun kera. Tuo syntymäpäiväjuhla oli jäävä viimeisekseen.
Talolla taas – no, siellä nähtiin jälleen kaivinkone. Etupihan istutusalueen multamäärä nimittäin oli jäänyt vajaaksi ja aluetta täytyi syventää.
Kun maa- ja pihatyöt pitivät stressitason korkealla, soi valaisinten asennus iloa. Upea led-valaistus oli sykähdyttävä nautinto syksyllä ja hienolta se tuntuu yhä. Tässä Airamin talonnumerovalaisin.
Lokakuun viimeinen päivä talon raksa-aikainen ovi vaihdettiin omaan lopulliseen Kaskipuun Ratia -oveemme.
Kaksi päivää myöhemmin meidät vastaanotti talolla myös upouudet väliovet, kuten tämä pesuhuoneen lasiovi.
Myös saunan lauteet oli asennettu. Jokusen hetken mietimme, että tulipa teetettyä lyhyt laude ihmisille, mutta no, kyllä me tuonne mahdumme – ja koirat taas mahtuvat oikeinkin hyvin.
Koirien on myös helppo nousta näitä loiva-askelmaisia portaita ylös.
Yhtäkkiä marraskuun alussa talo olikin sitten valmis viimeistä listaa myöten. Toukokuussa aloitettiin maatöillä, toukokuun lopussa tuli perustukset ja 5,5 kuukautta myöhemmin oli valmista. Jäljellä oli enää pienehköjen reklamaatiokorjausten fiksailua.
Juhlavuuden tunnetta lisäsi Freesiatielle saatu uusi asfalttipinta.
sekä se, että pihaan vasta kylvetyn nurmen ensimmäiset vihreät ruohonkorret nousivat pinnalle – marraskuun puolivälissä!
Asuntomessujen ensimmäisenä mediapäivänä siis pääsin Joonan kanssa esittelemään valmista taloa, messualueen ensimmäistä.
Suureksi suruksemme vain muutama päivä myöhemmin jouduimme pitkän ja vaikean harkinnan sekä Joonan terveydessä koettujen useiden ala- ja ylämäkien jälkeen tekemään kultapojastamme raskaan luopumispäätöksen. Sen jälkeen kului pitkään ennen kuin kykenimme taas iloitsemaan talosta. Talon valmistuminenkin tuntui tuossa tilanteessa enemmän surulliselta ja katkeralta, kun nyt tiesimme, ettei uskollinen koiraystävä päässyt sinne enää muuttamaan.
Onneksemme jäljelle jäi vesikoirakaksikko Turca ja Carlos, jotka vähitellen palauttivat taas ilon kotiin. Eihän tätä parivaljakkoa nimittäin voi kovin pitkään katsoa ilman, että hymy hiipii kasvoille.
Tähän päättyivät HauHausin talomuistelmat. Kevään pihatöiden ja sisustamisen osalta elettiin blogipostailussa siinä määrin reaaliaikaa, että päätetään tämä historiankerronta talon viralliseen valmistumiseen. Nyt palataan sitten tähän päivään, ja huomenna kertaheitolla iloisiin tunnelmiin, kun HauHausin pihaan saapuvat koko päiväksi halattavan ihanat ja rapsutuksia mielihyvin vastaanottavat Hali-Bernit. Tulkaahan moikkaamaan!