Tässä postauksessa on esillä kaksi Haukkuhälytintä: haukunnalla hälyttävä Carlos-koira ja haukunnasta hälyttävä teknologia.
Suunnilleen kerran päivässä olen käynyt Carlosin kanssa esittelemässä Haukkuhälytintä ja toista talosta löytyvää koirateknologista innovaatiota: koirien herkkuautomaattia. Niille messukävijöille, jotka eivät ole osuneet tai osu juuri esittelyn aikaan paikalle, voi järjestelmän toiminta jäädä mysteeriksi. Samoin esimerkiksi Meidän Talo -lehden sivulla julkaistun nettivideon,
jossa Carlos sinänsä ansiokkaasti demonstroi automaatin herkkujen
syömistä, perusteella voi herkkuautomaatin toimintatapa ja idea jäädä
avautumatta. Siksi kerron järjestelmästä tässä.
Järjestemä koostuu siis kahdesta osasta: Haukkuhälyttimestä ja Herkkuautomaatista. Haukkuhälytin seuraa koirien yksinoloaikoja ja alkaa tallentaa ääntä pilvipalveluun, kun koirat haukkuvat. Omistaja saa myös ilmoituksen haukkumisesta, jolloin hän voi ottaa video- ja ääniyhteyden kotiin ja tarkistaa, mikä on saanut koirat haukkumaan. Toki koirien yksinolopuuhailuja voi seurata myös ilman haukuntaa, ja vaikkapa puuttua tilanteeseen, jossa koira on luvattomasti sohvalla.
Tämä kiellettyyn tai ei-toivottuun toimintaan puuttuminen tapahtuu ääntä käyttäen. Järjestelmän nettikäyttöliittymästä käsin omistaja voi soittaa kotona esimerkiksi sireenimäisen hälytysäänen, joka todennäköisesti herättää koiran kielletyistä puuhistaan. Toinen vaihtoehto on avata kotiin puheyhteys ja kieltää koiraa puheella. Usein koira ei kuitenkaan tunnista omistajansa ääntä tekniikkavälitteisenä, minkä vuoksi myös esiohjelmoidut signaaliäänet ovat käytettävissä. Järjestelmään äänipalautteen antamiseksi liitetty kaiutin on piilossa tv-tason hyllyllä.
Järjestelmän hauskin osa (koiran ja ilmeisesti myös messuvieraiden mielestä) on kuitenkin Herkkuautomaatti. Kun koira lopettaa kielletyn toiminnan ja rauhoittuu, voi omistaja yhdellä klikkauksella tiputtaa koiralle herkun – edelleen vaikka työpaikalta tai kyläilyreissulta käsin. Herkkuautomaatin ulkoasu päätettiin jättää prototyyppimäiselle asteelle, kun huomattiin, kuinka hyvin se sopii juuri sellaisena HauHausin rentoon ja luonnonläheiseen tunnelmaan.
Järjestelmän ideana on siis antaa koiran omistajalle keino seurata koirien yksinoloa ja puuttua siihen etäältä. Erityisesti eroahdistusongelmissa tämänkaltainen järjestelmä, jossa on mukana myös positiivisen palkitsemisen mahdollisuus, on hyödyksi.
Koirien etävalvonta on alkujaan talon asukkaan eli allekirjoittaneen idea, jolla voitin parisen vuotta sitten myös yliopiston innovaatiopalkinnon. Viime syksynä järjestelmää ryhdyttiin kehittämään yliopiston opiskelijaprojektissa, joka sai nimen Huisku. Varsinaisen toteutuksen ovat siis tehneet viisi lahjakasta tietojärjestelmätieteen osaajaa: Petteri Aho, Tuija Huusko, Reeta Häkkinen, Atte Päärni ja Valtteri Harmainen. Itse olin mukana asiakasominaisuudessa toteutuksen suuntaviivoja määrittämässä. Herkkuautomaatista muodostui Haukkuhälyttimen lisäosa, jonka ideoinnissa apuja saatiin monelta eläimen ja teknologian vuorovaikutuksesta kiinnostuneelta taholta. Alla opiskelijaryhmä Keskisuomalaisen toimittajan kamerakuvauksen kohteena.
Järjestelmä on HauHausissa esittelyasteella eikä siis vielä ole valmis tuote. Kehitystyö jatkuu allekirjoittaneen työpöydällä. Jos talon koirateknologiasta on kysyttävää, yhteyttä voi ottaa minuun: liisa.kuparinen [at] gmail.com.