Tänään päättyi lähipiirimme erään kissakuningattaren tarina. Suru on jälleen hätkähdyttävä, ja herättää mieleen myös aiemmat menetykset – päällimmäisenä kultakoiramme Joonan syksyisen lähdön.
Tällaista se on etenkin näiden rescue-taustaisten eläinten kanssa – kun eläimen menneisyys ja usein ikäkin on hämärän peitossa, täytyy sietää kysymysmerkkejä myös tulevaisuudesta kohtuuttomankin paljon. Tämän kaunottaren uuden elämän pituus tuntuu jääneen liian lyhyeksi, vaikka lopulta juuri iän tuomat vaivat taisivat pienokaisen nujertaa.
Meille ”koiratalon” rakennuttajille on silloin tällöin heitetty keskustelunavaus siitä, millainen mahtaisi olla kissatalo. Tämän päivän teeman myötä sitä on hyvä hetki tuumata. No, pesupaikalle kissa viittaisi varmasti kintaalla (tai kynsillä). Ulkoilumahdollisuus olisi ehkä kissallakin arvossaan, mutta silloin pitäisi panostaa myös turvallisuuteen vertikaalisesti. Jos koirilla yksi huomionherättäjä ovat agilityesteet, kissoilla samaa asiaa ajaisivat eittämättä kymmenet kiipeily- ja hyppelytasot sekä piilopaikat koko talon kuutiotilavuutta hyödyntäen. Induktioliesi olisi tärkeä kissoillakin. Mitäpä vielä?