Tämä on taas näitä päiviä, kun hyvin pienistä asioista tulee stressikertoimien myötä hyvin suuria asioita. Viikko pari sitten raksa-arjen suurelta takaiskulta tuntui räystään alle ilmestynyt ampiaispesän alku. Tänään vastaavia fiiliksiä on nostattanut:
– akustiikkataulu oli tippunut kiinnikkeistään lattialle (ei onneksi vaurioita!)
– pimennysverhon säätönaru oli tullut katkaistua liian lyhyeksi
– kotiautomaatiojärjestelmän mobiilikäyttöliittymä viipyy
– nurmi kasvaa yhä huolestuttavan laikukkaasti
– vaikka välillä autokatos oli jo siisti kaikesta raksatavarasta, ollaan taas siinä pisteessä, ettei katokseen auto mahdu
– yksi sivu aitaa viipyy ja meitä huolestuttaa katoaako sen pystytyksen mukana järvinäkymämme
– jokainen edistysaskel tuntuu paljastavan uuden puutteen
– sopivan kompostorin löytäminen pihalle vaikuttaa olevan ylivoimainen tehtävä
– pyykinpesukonekin puuttuu yhä
– emme pysty -asenne ja emme ota vastuuta -asenne
– ja paljon muuta hyvin pientäsuurta
Taitaisi olla paikallaan tarttua Facebookissa pyörivään positiivisuushaasteeseen, jotta nämäkin asiat jaksettaisiin nähdä ratkaistavina haasteina, ei uuvuttavina ongelmina.
Tepsivä konsti on myös ottaa pari koiraa kainaloon. Tänä iltana lenkkeiltiin oikein isommalla porukalla kesäisessä sateessa. Kiitos Turca, Carlos, Pyry, Vili ja Molla – raksa-ajatukset pysyivät hetken taka-alalla.
