Välillä on tarpeen ottaa astetta rennompi näkökulma raksailuun. Carlosin kanssa tämä tapahtui eilen karistamalla talviturkit Jyväsjärveen.
Onpa muuten mahtavaa, kun uimaranta tulee ihan viereen – matkaa kotiovelta on 200 metriä. Suoraan tontin rajalta taas on järvelle vain 60 metriä, mutta suorinta reittiä ei tule kulkua olemaan.
Ilahduttanut on myös kukkaan puhjennut pihan kirsikkapuu.
Jokseenkin yllättävää tällainen kukkiminen – yleensä kun meillä enemmänkin kasvit kuolevat ja kuihtuvat (no, emme me niitä hoitaakaan muista…). Nyt sen sijaan on jokainen pihaan istutetuista kasveista osoittanut selviä kasvun merkkejä.
Eilisillan viimeinen talovisiitti tuli inspiroiduksi La Siesta – riipputuoleista. Muistimme yhtäkkiä haaveemme riipputuoleista ja nyt on sellainen tilauksessa terassille. Ah! Sopii meidän arkeemme, ja maan tasosta korkeammalle noustessaan on jälleen myös koiraystävällinen ratkaisu jättäessään temmellystilaa koirille.
Samalla talopyrähdyksellä Turca otti muutamat spurtit. No, tämä kuva ei varsinainen onnistumisen esimerkki ole, mutta ehkä siitä se oleellinen näkyy: ilo, vauhti ja pihan vihreys.
Hau-Hau Championin kotitarveagilityrengas on alkanut tulla Turcalle tutuksi, vaikkei vielä aktiivikäytössä olekaan, kun yritetään joiltain osin vasta pinnistelevää nurmikonkasvua rauhoittamaan. Taustalla näkyy koirien ”leponurkkaus” (krhm, toiselta nimeltään pissapaikka…), jonne opetetaan koirat tekemään asiansa silloin, kun hätä tai muuten vaan koivennostofiilis yllättää kotipihalla. Tuolla saa myös harjoittaa kaivauksia ja hypähtää kivelle tarkkailemaan viereistä metsikköä ja sen takaa siintävää järveä.
Eilisiltana hyvän hengähdystauon tarjosi myös Teatterikoneen ”Jalat alta! – Pariterapiaa” -esitys. Niin mainio, elämänmakuinen ja oivaltavan hauska tuo esitys oli, että viime vuosina rakoillut uskoni teatteriin palautui kertaheitolla.