Kiitos lukijoille tähän mennessä saapuneista arvontavastauksistanne! Kysyin siis kahta asiaa:
1) Kuinka omassa kodissasi olet ottanut koirien asumisen huomioon tai jos sinulla ei juuri nyt ole koiraa, millaisen toivoisit ehkä tulevaisuuden koirakotisi olevan?
2) Mitä toivoisit kodiltasi, jotta se olisi parempi sinun ja koirasi asua?
Vastauksia on tullut tähän mennessä blogiin ja Facebookiin yhteensä 21 kappaletta, joista jokainen on hyvä ja muutama oikein helmiä! Arvontaanhan voi osallistua omalla kommentillaan lauantaihin asti (täällä ja täällä), mutta en malta olla poimimatta muutamia mainittuja koiraystävällistä asumista edistäviä seikkoja esille jo nyt. Emppu kertoi helposti puhtaana pidettävästä ruokailupaikasta ja toivoi paremmin likaa hylkivää petiä. Mire kertoi, että mäyräkoirillaan on oma puusta rakennettu sänky, jonne perheen isä joka ilta peittelee koirat täkin alle nukkumaan. Yksi kirjoittaja oli panostanut koiraperheeseen suunniteltuun imuriin, mutta todennut silti parhaaksi tavaksi karvojen irrottamiselle matosta kostealla sudilla hankaamisen. Kuraeteistä kotiinsa on toivonut moni. Omaa koiraansa vielä odottava ja mahdollisen arvontapalkiinnon koirakaveri Väinölle luvannut kirjoittaja suunnittelee, että koirakodissa voisi olla mahdollisimman vähän tekstiilejä, jotta mieskin intoutuisi siivoamaan. Kirjoittaja toivoo, monen muun tavoin, myös laattalattiaa kodinhoitohuoneeseen, josta lattialämmitys olisi koiran vuoksi asetettu kesäisin pois päältä.
Facebookissa yleisimmäksi kodin koiraystävällisyyttä parantavaksi toiveeksi on noussut lisäneliöt. Pihan aitaaminen on toki myös monen toiveissa. Sarianne on suunnitellut koirien turvapaikan eli häkin päällystämistä. (Toim. huom. se toden totta tekee häkistä koiralle turvallisemman oloisen paikan, enemmän pesän.) Saila toivoo omaa ruokailu- ja ruuan- ja tavaransäilytyspaikkaa koirille. Sailan oiva toive on myös koirien pesupaikka pihalle ulko-oven läheisyyteen korotetulle tasolle. Koiraporttien käytännöllisyydenkin Saila on maininnut ja aika hauskan idean siitä, että koiratalossa voisikin olla tarpeen yksi ”ihmishuone” koira-allergisille vieraille. Eeva-Leena nosti esille eläinten kuppien oman astiankuivauskaapin tarpeellisuuden. Tuija taas huomautti, että koirapuistoja tarvittaisiin useampi kuin nyt kotikaupungissaan olevat kaksi – harmi muuten, että Äijälänrannankin koirapuistosuunnitelma kaatui talouspaineiden alla!
Teillä on siis ollut ihanan runsaasti hyviä ajatuksia. Voi kun voisimmekin palkita kaikki! No, ajattelimme, että sysätäksemme arvontavastuun omilta harteiltamme, valjastamme koirat siihen puuhaan – mutta siitä lisää sitten sunnuntaina… 🙂
Paljon on tässä meidän HauHaus-hankkeessamme mietitty koiraystävällisiä – ja yhtä lailla tietysti koiranomistajaystävällisiä – ratkaisuja taloomme. Sitä varten olen tilaillut mm. Yhdysvalloista pinon kirjoja aiheesta ja pyrkimys on esitellä myös täällä blogissa koirakeskeisiä rakentamis- ja sisustusratkaisuja muun muassa näiden kirjojen pohjalta.
Mutta nyt on tämän postauksen teksti-kuva -suhde vinksallaan, joten paikataanpa tilannetta vesikoiriemme kevättrimmauskuvilla!
Ennen trimmauskoneen esille kaivamistahan tilanne oli tämä. Pienoinen Turca piiloutui hyvin turkkinsa syövereihin ja Carlosin karhunpoika-lempinimi oli melko lailla kuvaava.
Kun kaivoin trimmauskoneen esille ja kutsuin Carlosta, katosi koirapojalta suuntavaisto ja taju siitä kuka kutsui ja missä kutsui, ja Carlos suuntasikin sohvalle Miian turvaan…
Trmmauksen jälkeen meillä näytti hetken aikaa olevan taas kolme koiraa – rastaturkkikasa oli melkoinen…
Minulle on muuten annettu meidän perheessämme vapaat kädet Turcan trimmaukseen, mutta ehtona on ollut tukan jättäminen. No, minun parturointitaidoillani tulos on sitten tämä…
Carlosista tuli melkoinen komistus! Oli myös ilo huomata, että eihän tuo poika turkkinsa alla olekaan enää ylipainoinen, vaikka siltä on välillä turkin kanssa näyttänyt. Nyt on poika suorastaan sporttisen timmissä kunnossa.
Lopuksi vielä kaverikuva.
