Meillä on ollut pientä pysähtyneisyyttä blogin suhteen näin muuton jälkeen. Talokäynnitkin ovat jääneet vähiin, vaikka nyt asummekin jo talon vieressä. Sentään pari ”tarkastuskäyntiä” on tehty. Tässä kirsut osoittavat kodinhoitohuoneesta kohti teknistä tilaa.
Palataan nyt kuitenkin vielä muuttotunnelmiin. Paitsi että saimme reippaita kantajia avuksemme, oli toisenlaisissa tehtävissä muuttoapunamme koiriemme koirakummi. Turcalla ja Carlosilla (sekä aiemmin tietysti myös Joonalla) on ollut oma koirakummi noin vuoden verran. Koirat ja kummi ovat löytäneet toisensa Dogian DOGIkummi-palvelun kautta. Palvelussa on ideana yhdistää koiraton, mutta koiraseuraa kaipaava ihminen, hoitoapua kaipaava koiranomistaja sekä tietysti lenkkiseuraa toivova koira. Olin joskus kauan sitten lisännyt palveluun ilmoituksen, jossa kerroin, että meidän koirille kelpaisi silloin tällöin lenkittäjäkaveri oman lauman ulkopuolelta ja välillä tarvitaan hoitoapua matkojenkin ajaksi. Saimmekin viestiä Jyväskylään muuttaneelta opiskelijalta, joka halusi tulla treffaamaan meidän koiriamme sillä ajatuksella, että jospa hän saisi koiristamme aina valmista lenkkeilyseuraa. Ja johan nyt toki sai! Sittemmin vesikoirien hännät ovatkin heiluneet usein koirakummin tullessa hakemaan lenkille, ja nyt kummi piti huolta koirista myös muuttohärdellimme ajan. Kiitos! Seuraavassa kuvassa Turca ja Carlos saavat kummiltaan vieläpä joululahjaluut.
Ihanaa, että meidän koirista tykätään ja niistä haluaa pitää huolta meidän lisäksemme moni muukin. Ystävänpäivätunnelmissa kaivoin äsken esille Carlosin myöskin lahjaksi saaman ruusuluun. Hieman Carlos oli ensin hämillään siitä, raaskiiko noin hienoa luuta syödäkään.
Lopulta Carlos rohkaistui.
Hyvää ystävänpäivää lukijoille – pusu Turcalta ja hali Carlosilta!
