Kuten PS. Putkeen meni -blogissa, niin myös meidän oli aika ajantasaistaa blogin banneri/ otsikkokuva. Nythän talo on valmis (tosin ulkomaalaus viimeistellään keväällä ja pihassa on vielä puuhaa), joten kesäkuulla otettu kuva rungon pystyttämisen jälkeen oli jo auttamattomasti ohittanut ”parasta ennen” -päivämääränsä.
Samoin tämä toukokuinen bannerikuva, jonka kanssa blogin pitäminen aloitettiin. Nyt on tontilla jo muutakin kuin soraa ja kaivuri. 🙂
Haluan kuitenkin nämä aiemmatkin bannerikuvat pitää blogissa tallessa, joten julkaisen ne vielä tässä. Tärkeä syy siihen on sekin, että aiemmissa bannereissa oli mukana rakas Joona-koiramme, joka on ollut tärkeä osa tätä kodinrakentamisprojektia. Nyt olemme joutuneet tarpomaan eteenpäin enää nelihenkisenä (2+2) perheenä tasan kaksi kuukautta. Silti ei ole vielä päivääkään, etteikö Joona kävisi mielissämme.
Joona opetti meille koirat huomioon ottavaa kodin suunnittelua myös hieman eri näkökulmasta kuin vesikoiramme. Espanjalaisista löytökoiristamme ei irtoa karvaa oikeastaan muulloin kuin trimmauksen yhteydessä – ja Joonalla taas tuntui olevan aina karvanlähtöaika. Joona oli myös kekseliäs älykkö; avasi ovet sujuvasti kahvasta, otti tyhjät ruoka- ja juomakupit kannettavikseen ja niin edelleen. Ilkikurinenkin se oli; jos sattui pääsemään vahingossa irti, se lällätteli ympärillämme lähtemättä varsinaisesti karkuun, mutta antamatta myöskään kiinni. Sen sijaan silloin, jos olimme tarkoituksella Joonan päästäneet irti, osasi se käyttäytyä varsin kuuliaisesti myös luoksetulon suhteen. Joona oli mainio pallopoika; aiemmin väsyi heittäjän käsi kuin Joonan jalat. Kun minä tein töitäni tietokoneella, parkkeerasi Joona pöydän alle seuraksi makoilemaan. Muun muassa näillä piirteillään Joona vaikutti siihen, minkälaisia ratkaisuja HauHausissa olemme tehneet.
