Tänään tapahtui suuria: talo nousi pystyyn. Viikonloppuna urakoitiin itsemme
puhki: lauantaina 11 tuntia raksahommia ja sunnuntaina rankkuudessaan
vesisateen vuoksi yhtäläisiltä tuntuneet kuutisen tuntia. Meillähän on johtoajatuksena
talonrakennusprojektissa ollut se, että ne rakentakoot, jotka osaavat, ja me
teemme sitä, mitä me osaamme. Tämä oli lähtökohtana myös maatöissä, mutta
kerroimme, että autamme hommassa mielellämme, kun saamme tekemiseen hyvät
ohjeet. Vaikka viikonlopun urakointi kävikin jo voimille, on ollut
mielenkiintoista ammattilaisten työtä seuratessa ja itse tehdessä oppia mm.
siitä, mitä tontti on maanrakennusvaiheessa syönyt.
Eristeiden sahaamista oikeaan muotoon kiertämään pilarit ja suojaputket
Viikonlopun ainoita puurtajia me emme tontillamme todellakaan olleet, vaan
meidän ja maatyöurakoitsijamme Esa Puupposen työporukan lisäksi hurjat
työtunnit teki tuoreehko vastaava mestarimme. Parin hutin jälkeen vaikuttaa
siltä, että nyt meillä on sellainen vastaava mestari, Kari Haataja, joista
onnistuneimmissa rakennustarinoissa kerrotaan.
Eristämistä, suojaputkien asettelua sähkön ja valokuidun vetämistä varten sekä maatäyttöjä
Tänään sitten maatyöurakointi saavutti ensisijaisen määränpäänsä, kun
talopaketti saatettiin tontille pystyttää.
H-hetken hohtoa hieman haalisti
timpuriporukan kanssa eilisiltana koettu ensikohtaaminen, jossa emme oikein
löytäneet yhteistä säveltä, vaan vastaanotimme väsymystilaamme ja sateen
rankkuuteen nähden liian paljon turhanpäiväisiltä tuntuneita moitteita aiempien
työläisten työn jäljestä. Pikkuhiljaa projektin edetessä on alkanut valjeta,
että tämä on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus rakentamisessa.
Toisten työtä on ilmeisen helppo moittia, varsinkin jos sitä ei tarvitse
sanoa suoraan tekijälle, vaan kritiikin voi kertoa asiakkaalle. Toinen
valjennut talonrakennuskulttuurin piirre on, että jokainen – yhtä lailla täysin
ummikko kuin vuosikymmenten kokemuksen omaava ammattilainen – tietää omasta
mielestään parhaiten, mikä on ainoa oikea ratkaisu kuhunkin
rakentamisvaiheeseen, ja yleensä tämä tieto ainoasta oikeasta ratkaisusta poikkeaa
kuitenkin muiden yhtä vuorenvarmasta tietämyksestä.
Nyt on kuitenkin syytä keskittyä tähän ajatukseen: ”ohhoh, meillä on
tontilla talo!” Vanha herra Joona-koirammekin kävi uutta, toivottavasti vielä
hänenkin tulevaa kotiaan tutkimassa.
Joona tarkkailemassa talon timpurointia
