Widgrenin talo Kitinojan perinnekylässä

Elinan ja Mikan perheen talo rakennettiin alunperin Närpiöön 1850-luvulla. Aito pohjalaistalo ei kuitenkaan ole pelkkä päärakennus, vaan siihen kuuluu joukko piharakennuksia, jotka muodostavat talolle suojaisan pihapiirin. Pihamaalla onkin valmiina jo yksi ulkorakennus, jonne on sijoitettu sauna, tekninen tila ja varasto. Se on peräisin 1800-luvun lopulta, ja se on siirretty Laihialta. Kolmanneksi on tulossa renkitupa eli pienempi talo, jollaisessa alkujaan asustelivat talon miespuoliset palkolliset. Nyt sinne tehdään pariskunnan yhteiset työtilat. Alusta lähtien oli selvää, että talo rakennettaisiin kunnioittaen sen alkuperäistä talonpoikaista luonnetta ja että se tehtäisiin mahdollisimman pitkälle vanhojen rakennustapojen mukaisesti. "Se ei kuitenkaan tarkoita, että elettäisiin ilman 2000-luvun asumismukavuuksia", nauraa Elina. Vanhaan hirsikehikkoon ei ole tehty muutoksia. "Halusimme säilyttää vanhan pohjaratkaisun, koska talon tunnelma syntyy pitkälti juuri siitä". Kylpyhuone ja keittiö, joita taloissa ei 1800-luvulla ollut, on suunniteltu tarkasti talon henkeen sopiviksi. Kylpyhuone on rakennettu "huone huoneen sisään" -periaatteella ja se on ikäänkuin talon rakenteista irrallaan oleva oma kokonaisuutensa. Esteettiset ja kulttuurihistorialliset arvot menevät siis edellä, mutta eivät suinkaan estä nykyajan mukavuuksista nauttimista. Sen sijaan ne antavat tärkeää lisäarvoa, kuten juurevan tunteen sukupolvien jatkumosta. Myös perinteisen pohjalaistalon mittasuhteiden sopusuhtaisuus, luonnonmukaisten rakenteiden moniulotteinen kestävyys, ja huomion kiinnittäminen käsityönä tehtyihin pieniin hienoihin yksityiskohtiin ovat sellaista aitouden kokemusta, jota on vaikea löytää tämän päivän rakentamisen valtakulttuurista. Widgrenien talo on rakenteilla oleva kohde, jossa näkyy isäntäparin käden jälki. Perinnerakentamista Elina ja Mika ovat opiskelleet osallistumalla kursseille ja lukemalla alan kirjallisuutta sekä tietenkin käytännön kautta itse tekemällä. Tyyliä on haettu tutustumalla lähialueen museoihin, joista saatu inspiraatio näkyy monissa sisustusratkaisuissa ja materiaalivalinnoissa. "Meille on ollut tärkeää oppia tuntemaan, mikä on aito perinteinen pohjalaistalo, mikä sen historia on ja mitkä asiat ovat aikojen saatossa tehneet siitä omaleimaisen kansanrakentamisen huipentuman", Elina kertoo. "Talomme kautta olemme oppineet tuntemaan paikallista kulttuurihistoriaa ja juurtuneet osaksi meille entuudestaan tuntematonta elinympäristöä". Kitinojan perinnekylän rakentajat osoittavat, että perinnerakentaminen on kilpailukykyinen ratkaisu sellaisille ihmisille, jotka haluavat asua vaihtoehtoisella tavalla. "Perinnerakentajaksi oli helppo lähteä. Alueelle laaditut rakennustapaohjeet helpottavat työtä paljon, ja hiljattain on syntynyt alan ammattilaisten muodostama Pohjalaistaloverkosto, jonka kautta löytää jatkossa osaajia vaikka avaimet-käteen-rakentamiseen saakka niin halutessaan. Tontit ovat isoja, ja niillä mahtuu pitämään hyötypuutarhaa tai vaikka kotieläimiä". Perinnekylä on vasta syntymässä, mutta se on noteerattu jo ulkomaita myöten. Vuonna 2014 sille myönnettiin Keskipohjolan kulttuuripalkinnon jaettu ensimmäinen sija. Kilpailun teemana oli kulttuuriperintö ja maailmanperintö.